ET MOITTISI

                  ( isä )

Et moittisi minua

Katsoisit minua tihkusateen läpi

Et kääntäisi kasvojasi pois

Kevyet kuoret viilettävät vettä pitkin

Laskeutuu lempeä valo meihin

kaikkiin ja jäniksiin

 

Tua Forström
Lokakuun iltana soudin järvelle, Siltala 2013, Suomennos Caj Westerberg 

 

​

Tua Forsströmin runoutta ja niihin sävellettyä uutta musiikkia lomittava tunnin mittainen näyttämöteos, jossa laulettu ja lausuttu runous käyvät dialogia. Teoksessa käytetään sekä suomen- että ruotsinkieltä. Esityksestä on mahdollista irrottaa myös lyhyempi kokonaisuus. Näyttämöteos kaikenlaisiin tiloihin, joihin on mahdollista tuoda piano.

 

Metsäpolkua kävellessä mieleen tulvii ajatuksia kaikesta ihmeellisestä; sattumanvaraisuudesta, ystävällisyydestä, ajelehtimisesta, pisaroista kuusenoksilla, pienistä sointiväreistä. Aika pysähtyy ja venyy, havainnot terävöityvät.

Otamme rakkauden mukaan sinne minne menemme. Katsomme kaikkea rakastavasti lempeässä valossa. Esitys vie katsojan Tuan runojen maailmaan, jossa ei hötkyillä, jossa kuunnellaan ja katsotaan, annetaan aikaa.

​

Kirjoituksessa käytetty katkelmia Tua Forsströmin runosta Minä raportoin mielelläni teoksesta Merkintöjä, Siltala 2018, suomennos Jyrki Kiiskinen.

​

​

"Esitys vie katsojan Tuan runojen maailmaan, jossa ei hötkyillä, jossa kuunnellaan ja katsotaan, annetaan aikaa."

​

Teksti: Kati Outinen

Kuva: Cata Portin